Advent calendar door number twelve - a little bit depressing topic

Mä aattelin kertoa teille nyt hieman kiusaamisesta oman kokemukseni kautta. Tiedän, että kiusaamista saattaa olla joittenkin mielestä liikaa otsikoissa ja näi, mutta kiusaaminen on vakava asia ja se pitää ottaa vakasti ennenku joku oikeesti tekee itsemurhan juuri sen takia, että ei jaksa kuulla sitä samaa paskaa mitä kuulee joka päivä koulussa, kaupungilla, netissä, missä vaan.

Mä olen koko ikäni, 16 vuotta, ollut ylipainoinen pituuteeni ja ikääni nähden.  Esikoulussa mua ei juurikaan kiusattu, mutta heti kun peruskoulu alko, alkoi se kiusaaminenkin. Yleensä ne oli poikia jotka huutelivat läskiä, valasta, lihapullaa joka välitunti ja koulun jälkeen vapaa-ajallakin. 1. luokalla mä kerroin opettajalle, että tuo poika sanoi mua siksi ja siksi. Poikahan väitti kiven kovaa vastaan, eikä opettaja sitten uskonut mua ollenkaan.
Meni pari vuotta, 3. luokalla multa lähti muutama ystäväkin, tyttöjä, ja nekin alkoivat sitten haukkumaan ja välttelemään mua. Koko peruskoulun ajan, 6 vuotta, mä jouduin kuuntelemaan joka ikinen päivä niitä samoja sanoja, koska olin ylipainoinen eikä ne voinut sietää sitä ollenkaan.
Vaikka mua jotkut kiusasivat, oli mulla ystäviäkin -miespuolisia mulla ei ole koskaan ollut - joille en kyllä juurikaan muistaakseni asiasta kertonut erikseen, elleivät paikan päälle olleet kuulemassa nimittelyäni. 4.-6. luokan vaihteessa mä aloin lihomaan vielä enemmän siitä nykyisestä painostani, koska mä söin suruuni. Usein mä varastin äidiltä jostain lompakosta tai rahapossusta rahaan, että olisin voinut mennä ostamaan jotain karkkia. En mä enää periaatteessa välittänyt mitä ne muut ajattelivat musta, ainakin niin mä annoin ymmärtää niille. Mitä enemmän mua haukuttiin, sitä enemmän mä söin.

Mulle on jääny oikeastaan traumat ala-asteesta, koska mulla on asioita joita mä en uskalla tehdä koska pelkään muiden mielipiteitä musta. Esimerkiksi mä rakastin/rakastan tanssia, mutta juuri sen ylipainon takia mä en uskaltanut aloittaa tanssia, koska siellä ryhmässä olisi kuitenkin ollut niitä langanlaihoja pissiksiä, jotka olisivat vain nauraneet mulle päin naamaa heti kun olisin astunut ovesta sisään.  Toinen esimerkki on se, että mä en oikeasti pysty luottamaan enää jätkii ollenkaan. Jos joku tulee sanomaan mulle, että mä olen kaunis, nätti tms ihan oikeasti sitä tarkoittaen, en mä sitä huomaa. Mulla alkaa heti nousta epäilys, että okei, kuka sut on maksanu sanomaan ton?

Tunsin oikein mun sisällä syvän ja terävän viillon, kun yks päivä joskus ala-asteella 4.-6. luokalla olin menossa kaverin kanssa uimaan ja se vaan totes, että "mä en kyllä kehtaa liikkua sun kanssa tuolla jos sä käytät bikineitä". Sillon mä vaan nyökyttelin sille kaverille ja menin ettimään jotain koko uimapukua. En mä oikeastaan tiedä mitä tähän pitäisi sanoa.. Totta se oli, että ylipainoinen tyttö bikineissä olisi naurettava näky julkisilla paikoilla, mutta kuitenkin se, että sen hetkinen hyvä kaveri sanoo noin päin naamaa, kyllä kirpaisee hieman, kun kuvittelee että kavereiden kanssa voi olla sellaisia kuin haluavat olla.
Yläasteella loppui kiusaaminen kokonaan, vaikka se aluksi pelotti että jos mua aletaan kiusaamaan vielä enemmän. Kuitenkin sain pari uutta ystävää siellä.

Nykypäivänä mä tavallaan olen tyytyväinen siihen mitä mä olen. Kesäisin mä käytän toppeja ja shortseja- bikineitä- ylipainostani riippumatta, samalla näyttäen että mua ei kiinnosta vittuakaan mitä muut musta ajattelee. Kaikki ei voi tykätä kaikista, eikä sun todellakaan pidä yrittää miellyttää kaikkia- älä muuta itseäsi vain sen takia, että muut pitäisivät sinusta- Sun pitää olla just sellanen ku oot, käyttää sellaisia vaatteita kun haluat ja tehdä mitä haluat ilman, että sä pelkäät muiden mielipiteitä.

Vielä loppuun tähän lyhyesti, että se kiusaaminen teki musta vahvemman ja itsevarmemman ihmisen. Haluan siis kiittää kaikkia kiusaajia, jotka oikeasti luulivat että voisivat kaataa mut lopullisesti maahan. Välillä mä kuulen satunnaisia huudahduksia, että "läski" tms, niin se menee mulle toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mä nauran sille sanalle nykyään. Mä en todellakaan ota tollasia sanoja tosissani, koska tiedän että en ole niitten sanojen arvoinen sisäisesti.  Mä olen kaunis, koska hyväksyn itseni tälläisenä kun olen. Kun sä luotat itseesi ja olet itsevarma, muutkin huomaavat sen.

Kertokaa mulle teille ajatuksia tästä mun postauksesta ja onko teitä koskaan kiusattu jonkun syyn takia?