No time to write

Viime postaus.. hmhh... viime maanantaina, ja kyllä vituttaa. En vaan oo ehtinyt kirjottaa ja ei viime viikolla tapahtunut sen kummempia kuin vaan, että perjantaina kävin kosmetologimessuilla ja illalla pidettiin sellanen tyttöjen ilta. Lauantaina kans hengasin Hannan ja Vilman kanssa :)
Tänään en ollu koulussa, koska pikkasen lämpöä aamusta, mutta huomenna sitten reippaillaa koulussa. Mä nii odotan perjantaina, koska alkaa syysloma ja me mennää I love me-messuille! Mä niin yritän muistaa ottaa kamerani mukaan sinne ja ottaa kuvia, tai ainakin sitten kirjoittaa siitä tarkemmin tänne blogin puolelle. Huomenna tai torstaina saadaan äikästä tehtäväksi kirjoittaa messuista raportti, että jos siitä tulee omasta mielestäni hyvä, saatan julkaista sen tännekin.

Sunnuntaina tuli sellanen olo, että nyt riitti tää laiskottelu ja ruoan mättäminen liikaa suuhun. Vaikka mulla melkein onkin motivaatio hukassa liikkumiseen ja oikeaan ruokavalioon, ja mä tiedän sisimmässäni, että mun on pakko lähteä nyt ennen talvea liikkumaan, ennenkuin on jo liian myöhäistä. Viime vuonna aloitin lenkkeilyn vasta joskus keväällä, ja seki jäi sitten hieman kesken ku säät lämpeni. Nyt on hyvä aloittaa kesäkuntoon pääseminen. Oikeastaan mä en tuu pääsee vielä enskesäks bikinikuntoon, koska painoa on kuitenkin kertynyt sen verran paljon- tai mistä sitä tietää minkälaista laihdutusmenetelmää mä innostun käyttämään- mutta ainakin mä aijon olla hoikempi ens kesään mennessä. Mun tavoite on nyt, että joululoman ensimmäisenä päivänä, mun rippimekko/päättäri mekko mahtuu mun päälle ilman ongelmia. Siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin :)
Ensviikolla ku on syysloma niin on aikaa käydä salilla, jossa me käydään sitten iidan kanssa, ja myös lenkillä. Saa tosiaan nähdä ton syömisen kanssa, koska onhan tosiaan loma niin sillon ei välttämättä pysty kontrolloimaan syömisiään "mitä vaan voi tehdä, kunhan tarpeeks paljon sitä haluaa" Selviää ensviikolla haluanko mä oikeasti tätä niin paljon.
Mun toinen tavoite on sen mekon jälkeen, että VIIMEISTÄÄN kun mä täytän kahdeksantoista 2015, mä hanki ittelleni napakorun, johon tarvitsee tietenkin timmin vatsan. Se on mun yks motivaation lähde, vaikka mä en sitä aina muista ja sen takia mä voin jättää liikkumisen sikseen kokonaan joskus.
Mun on vaan tehtävä se päätös, että mä pystyn tähän ja mä haluan tätä. Onneksi mä en ole tässä yksin, kun Iida on mun mukana tässä ja vetää mut mukaansa aina lenkille ja salille.